Jouduin taas tunnistamaan sen kehostani: mua stressaa. Parin viikon opinnäytetyön aloitusrykäisy oli ehkä liikaa tähän kohtaan. Mutta kun tilaisuus tulee on siihen joskus tartuttava.
Stressi on salakavala. Kuitenkin tällä kertaa on helpompaa kuin puolitoista vuotta sitten, koska ymmärrän sen ajoissa. Ennen kuin keho joutuu muistuttamaan stressistä suuremmilla tuntemuksilla, jotka ovat lähtöisin pään ahdingosta. Yli vuosi sitten kärsin näistä oudoista fyysisistä tuntemuksista monta viikkoa, ja itseni rauhoittamiseen meni paljon kauemmin.
Nyt tuntuu toiveikkaalta. Pitää vähän levähtää. Joulun odotuksenkin voi kohta aloittaa, yksi askarreltu kortti odottaa mullakin jo kaapissa valmiina. Syksy on tavallaan hyvää aikaa hoitaa stressiä. Kodin tunnelmavalaistus kynttilöineen ja valosarjoineen luo teen juomisen kanssa jo hyvät puitteet. Pari päivää sitten kävin aamukävelyllä ennen mitään päivän toimia. Tarkkailin vain ympäristöä, ja ai vitsi kun se teki taas hyvää. Silloin muuten satoi. Oli ihana käyttää tänä syksynä ostettua uutta sadetakkia.
On ihan ok lösähtää joku ilta sohvalle, eikä nousta siitä enää sinä päivänä ollenkaan. Liikkuminen tekee kuitenkin aina mielialalle hyvää, sen olen itsekin huomannut. Jooga on ihan mahtava laji, sillä siinä on liikunnan ja rentoutumisen hyödyt samassa paketissa.
Stressin kourissa painivaa päätäni lohduttaa se, että koulussa kurssit ovat jo lähes loppusuoralla. Kohta voidaan rauhoittua joulun odotukseen, ja valmistuminenkin on keväällä jo ihan lähellä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan! Toisaalta, eihän tässä mikään kiire ole. Niinkuin ei vaikuta olevan tällä hetkellä liedellä porisevalla ensimmäisellä tekemälläni oikealla hernekeitollakaan. Mulla vaan alkaa olla nälkä.
Ihanaa ja tunnelmallista marraskuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti