5 vinkkiä ottaa rennosti kotona

Mulla on tällä hetkellä suhteellisen paljon vapaa-aikaa, vaikka paljon tuntuukin olevan tehtävää. Koneella ei kuitenkaan tee mieli roikkua enää yhtään enempää, kun on esimerkiksi vääntänyt ensin pari tuntia jotakin raporttia. Nyt jos koskaan on siis hyvä hetki keskittyä miettimään, mitä on just mulle se paras arki. Olen koti-ihminen siinä mielessä, että viihdyn kotona tosi hyvin ja keksin yleensä vaikka mitä tekemistä itselleni. Esimerkiksi siivoaminen ja kaikenlainen järjestely ei yleensä tunnu pakolta, vaan siitä tulee hyvä mieli. Kokosin tähän postaukseen joitakin mun tämän hetkisiä kotipuuhailuja.

Nauti kynttilöistä

Varsinkin syksyllä hullaannutaan kynttilöihin, kun illat alkavat pimetä. Mun monet aamutkin ovat alkaneet kynttilän valossa syödyllä aamiaisella. Kynttilät luovat ihanan rauhoittavaa tunnelmaa, ja tuoksuvista leijailee lisäksi ihanan herkullisia tuoksuja. Tätä Bolsiuksen Tropic cooldown -tuoksuista kynttilää olen polttanut jo monena päivänä peräkkäin. Tämä on enemmänkin kevään kynttilöitä, mutta sopii hyvin tähänkin hetkeen. Tuoksu on tarpeeksi mieto, joka on mun mielestä tuoksukynttilöissä tärkeää.

 

Selaile keittokirjoja

Toiset selailee lehtiä, mä selailen todella usein keittokirjoja. Niistä inspiroituu, ne saa hyvälle mielelle visuaalisuudellaan ja samalla voi suunnitella vaikka tulevaa ruokalistaa. Ja siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

 

Valmista jotakin hyvää

Arkeen kuuluu ne tavalliset hyväksi havaitut vaihtoehdot, mutta myös bonuksia: meidän keittiössä on lähiviikkoina valmistunut muun muassa suppilovahveropizzaa ja sipulipiirakkaa (tällä ohjeella). Molempia tein ensimmäisen kerran, ja maistuivat ihanalta! Varsinkin sipulipiirakka oli jotain niiiin hyvää pitkään haudutettuine sipuleineen.

Inspiroidun myös yhä useammin "terveellisistä herkuista". Yhtenä päivänä smoothieni sisälsi näitä aineksia:

Järjestä koti

Mun mielestä on ihanaa vaihtaa kodissa järjestystä aika ajoin. Yleensä johonkin paikkaan alkaa kertyä jotenkin hankalasti tavaraa, ja haluan silloin järjestää kyseisen kohdan uudelleen. Tilan puute ei useinkaan ole se ongelma, vaan kysymys on järjestämisestä. Kotona löydän aina kaikenlaista putsaus- ja järkkäilypuuhaa, ja tyytyväinen fiilis on tällaisen toiminnan jälkeen ihana. Esimerkkinä syksyn myötä kasvanut teelaatujen lukumäärä, joka synnytti teekorin. Ja se lisäksi näyttääkin vielä kivalta!

Oleile

Tämä on monille se hankala paikka. Kannattaisiko joskus vaan sammuttaa sen telkkari ja laittaa puhelin pois? Tätä yritän tehdä itse yhä enemmän, ja mullakin olisi tässä parannettavaa. Kun tein unelmaverkkokurssin tehtäviä vielä  muutamia viikkoja sitten, loin itselleni aina rauhan makuuhuoneeseen rentouttavan musiikin ja tunnelmallisen valaistuksen kera. Ne hetket olivat oikeasti rentouttavia. Välillä sulkeudun makkariin vaikka venyttelemään ja rullailemaan selkää foam rollerilla. Aivoille tekee hyvää päästää irti liioista ärsykkeistä, ja harjoittelemalla tämäkin alkaa onnistua paremmin.

Lemppari huulimeikit

Aika rientää ja kaikenlaista mielenkiintoistakin on meneillään. Tuntuu, ettei mistään haluaisi luopua, mutta samalla hirvittää oma jaksaminen nyt kohta ja ensi keväänä. Ihania mahdollisuuksia, ja ensimmäinen innostuksenaalto opparin tekemisestä. Tähän asti kun se on tuntunut vaan inhottavalta velvollisuudelta ilman mitään kiinnostavaa aihetta.

Ruokaakin on tullut tehtyä vaikka mitä, muun muassa ihanaa pizzaa mökiltä löydetyistä suppilovahveroista! Koko syksyn kestänyt etsiminen (lue: muutaman kerran käyty metsässä, mutta silti) päättyi viimein ja sienipäiväuneni toteutui. Pimeyden takia tuotosten kuvailu on vähän jäänyt.

Kyllä on ollut kuitenkin ihanaa, kun syksysäät ovat olleet tähän asti niin hyvät. Kesällä harjoittelupaikan verkkolehteen tehdyn jutun myötä maalaillut uhkakuvat pimeydestä ja kaamosväsymyksestä tuntuvat nyt kaukaisilta. Huonommatkin säät ovat varmasti tulossa, joten nautitaan nyt!

Tähän postaukseen keräsin kuitenkin huulimeikeistä lemppareimpia. Käytän lähes joka päivä joko huulipunaa tai -rasvaa. Se antaa raikkaan ilmeen kasvoille, vaikka olisi laiska eikä jaksaisi paljon muuten meikata.

Huulirasvat ovat tässä:

Neljä Maybellinen Babylips-huulirasvaa ja viides oranssinpunainen on Avonin. Babylipsit ovat muistaakseni Saksasta, ja siksi vähän erilaisia kuin mitä Suomesta saa tällä hetkellä. Keltainen ja lila puikko tuovat huuliin enemmänkin vain kiiltoa, persikanvärinen taas näyttää huulilla aikalailla samalta kuin hylsyssäänkin. Se on kuitenkin yllättävän hohtava ja näyttävä. Vaaleanpunainen tekee huuliin kivan pinkin värin, ja Avonin puikolla (sävy Protecting Peach) saa tummempaa väriä, mutta silti kevyemmin kuin huulipunalla. Luottotuotteita kaikki! 

Huulipunat:

Ensimmäisen kuvan punat ovat Avonin Ultra Color Indulgence-sarjaa ja mun ehdottomia lemppareita. Koostumus on ihanan kostea ja tuote pysyy huulilla hyvin. Vaaleampi sävy Petal Pink on ihana kylmä pinkki, joka on huulilla yhtä peittävä ja vaalea kuin hylsyssäkin. Punaisempi väri, sävy Peach Petunia on vähän voimakkaampi ja näyttävämpi.



Toisen kuvan punat ovat vasemmalta Avonin, Macin ja Avonin. Jep, mun mielestä Avonin huulituotteet on hyviä! Hinta niissä on edullinen ja laatu siihen nähden hyvä. Avonin (Ultra Colour: Ripe Papaya) ja Macin (Costa Chic) punat vasemmalta ovat sävyiltään lähes samanlaiset. Näillä saa huulista herkullisen korallinväriset. Oikealla oleva Avonin puna (ColorTrend: High Society) on erityinen siksi, että siinä on kaksi väriä. Tämä on ollut helppo ottaa vaikka matkalle mukaan, kun yhdestä saa kaksi erilaista. Tästä punasta olen käyttänyt enemmän tuota vaaleaa, mutta tummempikin on ollut käytössä. ColorTrend sarja on Avonilla edullisimmasta päästä.

Kaiken kaikkiaan huulipunista lempisävyjä ovat pinkit, persikat ja korallit. En ole oikein oppinut käyttämään tummia punaisia, rusehtavia tai tumman liiloja punia. Esimerkiksi tumman punaisella huulipunalla olo tuntuu jotenkin liian hienolta. Juhlissa tai erityisissä tilaisuuksia on sitäkin väriä joskus tullut kannettua.

Onko sulla samoja lemppareita, tai vinkkiä hyvistä huulimeikeistä?

Valloittavan vihreä avokadorisotto

Avokado on yksi mun lemppariraaka-aineista. Tämä risotto on niin herkkua, että piti tulla heti kirjoittamaan postaus (julkaisuun se pääsi kuitenkin vasta nyt). Juuri sopivaa ruokaa töiden jälkeiseen rentoon lauantai-iltaan.

Sain kaverilta vinkin tästä risotosta, ja se kuulosti niin hyvältä, että oli pakko heti kokeilla pari päivää sen jälkeen, kun tästä oltiin puhuttu. Ohje on erittäin helppo ja ruoka on nopeasti pöydässä. Taas yksi syy rakastaa avokadoa!

Avokadorisotto

risottopohja:

voita

risottoriisiä

sipuli

valkosipulia

kasvislientä

(kesäkurpitsaa, tai muuta haluamaasi)

avokadomousse:

avokado

1/2 sitruunan mehu

1 rkl creme fraichea tai smetanaa

pippuria, (suolaa), ehkä jotakin ihanaa juustoa

Valmista siis risottopohja kuullottamalla sipulia ja valkosipulia voissa, lisää risottoriisi ja vähitellen kasvislientä. Loppupuolella risottoon voi lisätä esimerkiksi kasviksia tai miksei vaikka sieniä.

Risoton valmistuessa soseuta avokado, sitruunan mehu sekä creme fraiche kulhossa.

Mun mielestä riisiin saa jäädä kunnolla purutuntumaa, ja risotto saa olla ihanan valuvaa. Huomioi nesteen määrässä, että avokadomousse lisää sitä vähän kuumentuessaan risoton seassa. Kun risotto siis on valmis, sekoita avokadomousse sen sekaan, ja raasta risottoon halutessasi juustoa. Mulla ei ollut, mutta oli ilmankin todella maukasta! Raikasta ja kermaista samaan aikaan. Ihana vihreä piristys.

Lukuvinkki matkustamista rakastaville

Vaikka esimerkiksi koulussa istumista ei mun arkeen kuulu tällä hetkellä, niin kummasti se aika vaan menee asiaan ja toiseen. Päivien ohjelmassa on ollut opiskelua, siivousta, pieniä reissuja ja kaikenlaista pientä hoidettavaa. Onneksi paljon on myös sellaista ihan vapaata omaa aikaa, jolloin teen mitä milloinkin huvittaa. Tällainen aika kuluu usein ruuanlaittoon tai leivontaan, liikuntaan, lukemiseen ja yleiseen haahuiluun.

Keskiviikkona alkoivat Hullut päivät ja kävin siellä mummin kanssa pyörimässä. Herkusta ostin muun muassa ihania juustoja. Tänään ohjelmassa on vielä joogaa ja sipulipiiraan leipomista. Viikonlopun jälkeen suuntaankin pariksi päiväksi taas mökille rentoilemaan.



Koulun kirjastossa silmiini osui Merja Mähkän kirja Ihanasti hukassa - ja miten sieltä pääsee pois. Suosittelen todellakin lukemaan, jos pitää matkailusta. Kirja on lisäksi ihanan visuaalinen herkullisine värikuvineen ja kirjan ulkoasu on mun mielestä täydellinen. Outoa kyllä, mutta lukukokemukseeni vaikuttaa esimerkiksi kirjan kansien ja sivujen materiaali! Parhaat kirjat ovat sisällöltään ja ulkomuodoltaan hyviä.



Kirja kertoo siis kirjailijan reppureissusta muun muassa Aasiassa, Afrikassa ja Väli-Amerikassa. Se kertoo oikeasta elämästä ja oikeista tapahtumista, ja avaa maailmaa totuudenmukaisesti reissaajan näkökulmasta. Matkaa tehdään usein parhaat päivänsä nähneissä kulkuvälineissä, välillä tullaan ryöstetyksi ja välillä taas ihmiset ja paikat luovat matkailijalle unohtumattomia elämyksiä. Itselläni ei ole koskaan ollut ajatuksissa lähteä kyseisille alueille, mutta kirja oli (ehkä siksikin) erittäin kiinnostava. Uskallukseni ei kyllä riittäisi ainakaan yksin lähtemiseen, niinkuin Merja lähtiessään Suurelle Matkalleen.



Koti on saanut vähän syksyisempää ilmettä uusista kynttilöistä. Lasimaljassa olleet tekokukat vaihtuivat jättikokoiseen hopeiseen kynttilään ja kokeiluun saapuivat myös muutamat tuoksukynttilät. Vielä en ole niitä polttanut, joten saa nähdä, ovatko tuoksut mielestäni liian voimakkaita. Näin tuoksutellessani tuoksuu ainakin vielä hyvältä!



Mansikka ei tehnyt mansikoita koko kesänä, mutta nyt elo-syyskuun aikana se alkoi piristymään. Tuossa se yrittää kovasti, mutta voi olla liian myöhäistä... Otin ruukun nyt sisään jos ne vaikka ihmeen kaupalla vielä kypsyisivät.



Tuliaisiksi saatu ihana muistikirja on sekin matkailuaiheinen. Viimeinen kuva ilmentää arjen realiteetteja: kauniit kynttilät laskujen ja keittiön lattian roskapussin kanssa sopuisasti samassa kuvassa. Iltaisin aurinko luo viimeiset säteensä jännästi tuohon keittiön pöydän kohdalle.

Millainen on mun ruokavalio?

Päätin kirjoittaa mun ruokavaliosta ihan sen takia, että se on itselle ajankohtainen ja kiinnostava aihe. Olen siis pikku hiljaa kesän mittaan tehnyt muutoksia ruokavaliooni. Kävin loppukesästä hyvinvointivalmennuksen yhteydessä ravintoainemittauksessa, josta sain tietoa siitä, mitä vitamiineja ja kivennäisaineita minun tulisi syödä enemmän. Google esiin ja tutkimaan ruoka-aineiden ravintosisältöjä. Jääkaapin ovessa on nyt muistilappu, josta löydän kunkin minulle tarpeellisen vitamiinin/kivennäisaineen tärkeimpiä lähteitä.

Päivässä syön yleensä 4-6 kertaa. Pysyvät ateriat ovat aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Väleissä nautin yhden tai useamman välipalan vähän päivän aikataulusta riippuen. Pyrin ostamaan luomua niin paljon kuin kukkaro antaa myöten, ja viljoista täysjyvää. Sokeria välttelen. Vettä pyrin juomaan mahdollisimman paljon, enkä oikeastaan juokaan muita juomia, joskus teetä.

Muutokset kohdistuivat suurimmaksi osaksi välipaloihin. Turhan usein tuli tartuttua leipään, eikä kaapeista tuntunut löytyvän mitään muuta välipalaksi sopivaa. Varsinkin tuore leipä on vastustamattoman hyvää.

Aamiainen

Tästä kerroin jo blogin ensimmäisessä postauksessa. Ennen aamiaiseni koostui lähinnä leivästä avokadolla ja juustolla. Muutama puurokokeilu ei tuottanut tulosta, sillä nälkä yllätti koulussa nopeasti. Nyt jo pari kuukautta puuroa syöneenä se pitää nälän, kun sen höystää ihanilla pähkinöillä ja siemenillä sekä marjoilla. Välillä teen illalla jääkaappiin tuorepuuron, joka odottelee valmiina heti herättyäni. Joka-aamuiseen puuroon en ole vielä kyllästynyt.

Lounas ja päivällinen

Pääruuiksi syön itsetehtyä kotiruokaa. Pyrin ujuttamaan jokaiseen ruokaan kasviksia tai juureksia, ja lisään lautaselleni vielä jonkin erillisen kasvislisäkkeen, usein esimerkiksi höyrytettyä parsakaalia. Täysi kasvisruokakin maittaisi silloin tällöin, mutta poikaystävälle se ei oikein sovi. En kuitenkaan jaksa tehdä meille eri ruokia, joten lisäilen siksi kasviksia vain omalle lautaselleni. Kuviin osui näköjään paljon kanaa, mutta melkein yhtä paljon käytetään myös jauhelihaa.

Välillä on kiire, eikä ruuanlaittoon jaksa panostaa. Silloin munkin lautanen voi sisältää vaan sitä kuuluisaa makaronia ja jauhelihaa, tai täyttävää ja täyteläistä pasta carbonaraa. Tavoite on monipuolisuudessa ja kasviksissa, mutta siitäkin saa välillä luistaa. Ja tässähän puhutaan arjen normaalista ruokavaliosta, meillä kyllä osataan myös herkutella ja se on asia erikseen!

Välipalat ja iltapala

Välipalat ja iltapalat eivät mulla eroa toisistaan. Tällä hetkellä useimmin tulee tehtyä munakasta kasviksilla/kinkulla tai keitettyjä kananmunia, smoothieita marjoilla ja hedelmillä (ja joskus viherjauheella ja yrteillä) tai jugurttia/rahkaa marjojen, pähkinöiden tai siemenien ja maapähkinävoin kanssa. Molemmat tykätään karjalanpiirakoista, ja niitäkin tulee ostettua välillä. Leipääkään tai hapankorppuja ei ole unohdettu, mutta jos ennen söin päivässä helposti 4-5 leipäpalaa, tulee niitä syötyä nyt paljon harvemmin, ehkä 0-2 päivästä riippuen.

Suunnitelmissa on ollut hummuksen teko jo vähän aikaa, mutta vielä eivät ole ainekset siihen tarttuneet kaupasta. Hummus ja kasvikset olisivat myös hyvä välipala. Aikeissa on ollut myös siemennäkkärin teko.



Herkuttelulle on aina oma aikansa ja paikkansa. Itse en syö karkkia, mutta suklaa on usein se, millä herkuttelen. Leivon myös paljon, sekä suolaista että makeaa.



Hyvästä ravinnosta tulee hyvä ja pirteä olo, ja tällainen ruokavalio tuntuu sopivan mulle. Enkä tietenkään tarkoita, että tämä olisi kaikille paras mahdollinen. Tärkeää itselleni on terveellisyyden lisäksi aina maku. Jos tästä nyt jokin huono puoli pitää keksiä, niin se on varmaankin raha. Esimerkiksi pähkinät ovat kalliita, ja varsinkin nyt, kun on ostanut paljon lisäravinteita, viherjauheita sun muuta kaappeihin, on se tuntunut ruokalaskuissa. Mutta terveyteen on kuitenkin hyvä sijoittaa.

// Tällä hetkellä olen Vihdissä enon luona, ja harmillisesti kameran unohduttua kotiin en pysty tallentamaan kuviin näitä upeita syksyn värejä. Olin juuri toista tuntia metsässä samoilemassa sieniä etsien, mutta muuta ei löytynyt kuin puolukoita ja vielä viimeisiä mustikoita. Hyviä nekin!