Silloin...
Asuin vielä vanhemmillani, eikä aikeissa ollut muuttaa omilleen ihan heti.
Tuoreen ylioppilaan arki oli jo murroksessa, mutta siihen sisältyi edelleen paljon: monia tunteja töitä ja harrastuksia välivuoden ajan.
En ollut ehtinyt/ei ollut tarvinnut pohtia itseäni ja hyvinvointiani pintaa enempää.
Olin tavallaan tietämätön monestakin asiasta, johon en ollut perehtynyt.
Olin kuitenkin onnellinen.
Nyt...
Asun toista vuotta poikaystävän kanssa ja on ihanaa hääriä omassa kodissa.
Nuoruusajan harrastukset ovat vaihtuneet toisenlaiseen liikuntaan. Niistäkin pidän silti edelleen paljon!
Arki etenee erilaisessa rytmissä: vapaa-aikaa on aiempaa enemmän ja koulua fyysisesti vähän. Enemmän hommia tehdään kotona.
Työpaikka on vaihtunut muutamaan kertaan, ja tällä hetkellä teen töitä opiskelun ohessa.
Oma käsitykseni itsestäni on muuttunut huimasti, ja olen ylipäätään tietoisempi omasta itsestäni ja mielestäni.
Olen onnellinen myös nyt, vähän eri tavalla kuin ennen.
Tarkemmin ajatellen on sitä taidettu vähän kasvaa jo parissa vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti